keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

VALLAN HALTIJOITA JA PEDAGOGEJA

Teksti ja kuvat: Marja Tanhuanpää

Muistiorganisaatioissa, kuten museoissa, työskentelevät ovat todellisen vallan haltijoita. Näin minulle on kuluneen lukuvuoden aikana opetettu. Kaikkea ei voida millään tallentaa, dokumentoida ja säilyttää, vaan paljon on hylättävä tuhoutumaan ja unohtumaan. Museoammattilaisten päätökset ratkaisevat suuresti sen, mitä säilytetään ja muistetaan ja minkä annetaan unohtua. Museologian yksi peruskysymyksiä onkin, kuka hallitsee menneisyyttä ja kenellä on valta muuttaa sitä. Museologit, museoalan ammattilaiset ovat siis paljon vartijoina. Niin Rauman merimuseossakin.

Kun itse laitoin ensi kertaa merimuseossa amanuenssi Mikon ojentamat valkoisenpuhtaat museoammattilaisen hansikkaat käteeni, mietin, tältäkö se tuntuu. Olla vallan haltijana? Pääsin Mikon mukana tutkimaan erään edesmenneen raumalaisen meriaiheisia tavaroita, jotka perikunta halusi lahjoittaa Rauman merimuseolle. Tässä tapauksessa Mikko oli tallennuspäätöksen tekijä. Hän omalla ammattitaidollaan päätti, mitä esineitä tallennetaan Rauman merimuseoon ja mistä esineistä tulee museo-objekteja. Tavallaan kiehtovaakin!

Kun museoammattilaisen päätös esineen tallentamisesta on tehty, esine pitää luetteloida museon kokoelmaan, jotta se saa museoarvon. Myös museon valtionosuuden saamisen ehtona on kaikkien museoesineiden luettelointi. Museoammattilainen kirjoittaa esineistä. Hän luokittelee esineitä, museo-objekteja, sanojen avulla. Luetteloinnissa kirjallinen ilmaisu on tärkeää, koska tarvitaan paljon sanallista kuvailua. 

Esineet ovat sanoja museologille. Esineitä luokitellessaan museoammattilainen luokittelee myös maailmaa. Siksi museologin on oltava myös kielen ammattilainen. Näin Rauman merimuseossakin toimitaan, ja siksi omiinkin tehtäviini kokoelmatyön osana on kuulunut luettelointi.

Joku on joskus todennut, että museo ei ole vain vanhojen esineiden säilytyspaikka. Museolakiin onkin kirjattu museoiden kokoelmatyön lisäksi yleisötyö, vuorovaikutus sekä opetuksen ja kasvatuksen edistäminen. Museoiden yleisötyötä pidetään museoiden yhtenä perustyönä. Siihen osallistuvat kaikki museossa työskentelevät, kuten Rauman merimuseossa niin amanuenssit Paula ja Mikko ja museonjohtaja Anna kuin minä museoharjoittelijana.

Opastus on vanhin tietoisen yleisötyön ja vuorovaikutuksen muoto. Pääsin seuraamaan Rauman merimuseon tarjoamaa Museokortti-klubin verkko-opastusta, kun ensin amanuenssit Paula ja Mikko järjestelivät merimuseon isossa salissa kameraa ja rekvisiittaa kohdilleen ja sitten tarjosivat klubilaisille muun muassa merimuseon kuuluisimman, aurinkoisimman ja porilaisimman museo-esineen esittelyn.



Yksi yleisötyön osa-alueista on museopedagogiikka. Yleisötyönä museopedagogiikka on museo-opetusta ja -kasvatusta. Museo-opetuksen tavoitteena on herättää kiinnostusta historiaa ja kulttuuriperinnettä kohtaan sekä antaa välineitä oppia arvostamaan museoita kulttuuriperinteen kerääjinä ja välittäjinä. Eräänä päivänä museonjohtaja Anna opastikin peruskoulun yläkoululaisia ja kertoi merimiesten perinteistä ja siitä, millaista aikoinaan oli olla ja tehdä töitä purjelaivalla. Raumalainen nuoriso kuunteli, ihmetteli ja teki ohjattuja tehtäviä. Suomen ensimmäinen museolehtori Marjatta Levanto on hienosti todennut, että museossa ei voi olla reputettuja suorituksia.

Museopedagogiseen missioon kuuluu nähdä museo kulttuurisena laitoksena. Museoista on tullut elämysten ja tiedon välittäjiä, niistä on tullut oppimisen ja vuorovaikutuksen ympäristöjä. Rauman merimuseossa olen päässyt itse toteuttamaan omaa museopedagogista missiotani, kun olen suunnitellut ohjattua museokäyntiä erityisesti ikäihmisille. 

Museot tuovat arvokkaan lisänsä kauneuden nauttimisen kykyyn ja kaipuuseen kaiken ikäisille. Esteettistä, elämyksellistä kokemusta minäkin haluaisin tarjota jokaiselle Rauman merimuseon kävijälle ikään katsomatta. Raumalla merimuseossa oman lisänsä tuo se, että jo itsessään vanhan tyylikkään museorakennuksen näkeminen ulkoa ja sisältä on elämys komeine puisine ulko-ovineen, korkeine huonekorkeuksineen, mahonkisine näyttelyvitriineineen ja juhlavine punaisine mattoineen.



Olen nyt kevään aikana saanut olla Rauman merimuseossa osana ja keskellä sen tallentamaa raumalaista merellistä kulttuuria ja historiaa. Olen oppinut, että museon rooli on laajentunut perinteisestä kokoelmien kartuttajasta ja säilyttäjästä monimuotoisen kulttuuriperinnön välittäjäksi – myös tuottajaksi ja lisääjäksi. Tästä on hyvä jatkaa museologina, kulttuurintutkijana sekä kulttuuriperinnön tutkijana ja opettajana.


Marja Tanhuanpää

FM, museologi ja edelleenkin museofani