Laiva työpaikkana

Olen sentään ehtinyt tehdä muutakin kuin syödä ja potea merisairautta. Varsinainen hommani laivalla on miehistön työskentelyn sekä vapaa-ajan seuraaminen ja dokumentointi. Tarkoituksena on muun muassa valokuvien, haastattelujen ja havainnoinnin perusteella muodostaa kokonaiskuva siitä millaista elämä suomalaisella rahtialuksella vuonna 2013 on. Kaikki täällä Marjatalla ovat suhtautuneet työhöni oikein positiivisesti ja avuliaasti. Siitä olen ollut hyvin iloinen ja kiitollinen.

Kansikorjausmies ja harjoittelija rakentamassa uusia hyllyjä työkaluvarastoon vanhojen huonokuntoisten tilalle. Laivassa on jatkuvasti tehtävä mitä erilaisimpia huolto- ja kunnossapitotöitä.

Marjatalla on kymmenen merimiestä, suomalaisia ja virolaisia: päällikkö, yliperämies, ensimmäinen perämies, pursimies, kansikorjausmies, puolimatruusi, konepäällikkö, ensimmäinen konemestari, kokkistuertti sekä yksi harjoittelija. Joskus harjoittelijoita voi olla kaksikin yhtä aikaa. Tällä reissulla Marjatan harjoittelija työskentelee kansikorjausmiehen kanssa, mutta opinnoistaan riippuen hän voi työskennellä myös esimerkiksi konehuoneessa. Olen päässyt jo seuraamaan kaikkien työskentelyä ainakin ohimennen.

Ensimmäinen konemestari tarkastaa pääkoneen voiteluöljyä. Menetelmä on ihan sama kuin vaikkapa henkilöauton moottorissa. Mittakaavassa vain on hieman eroa...

Ainakin yhden merimiehen elämään tyypillisesti liittyvän asian olen kokenut omakohtaisesti: vuorokausirytmini on aivan sekaisin, ja minulla on vaikeuksia muistaa, mikä viikonpäivä kulloinkin on. Kaikki merimiehet joutuvat ajoittain työskentelemään pitkin yötä. Perämiehillä ja kansimiehistöllä on määrätyt vahtivuoronsa, joita on ympäri vuorokauden. Koneosasto on periaatteessa töissä vain päiväsaikaan, mutta erityisissä tilanteissa, kuten satamiin saavuttaessa ja lähtiessä, konepäällikkö tai -mestari on koko ajan konehuoneessa. Tällaiset tilanteet sattuvat usein yöaikaan, esimerkiksi tänä aamuna saavuimme Terneuzeniin kello 5:15.

Ensimmäinen perämies ja päällikkö komentosillalla valmistelemassa tarvittavia asiakirjoja Terneuzenin satamaviranomaisille lähetettäviksi. Meriliikenteeseen liittyy paljon paperityötä.

Minusta vaikuttaa siltä, että Marjatalla työilmapiiri on oikein hyvä. Vapaahetkinä messistä löytyy yleensä aina juttuseuraa. Keskusteluja käydään mitä moninaisimmista asioista, ja monenlaisia tarinoita kerrotaan. Saunakin lämmitetään joka päivä. Toisaalta jokaisella on oma yhden hengen hytti, johon voi vetäytyä aina kun tarvitsee omaa aikaa.

Parhaillaan olemme purkamassa lastia Terneuzenissa Alankomaissa, aivan Belgian rajan ja Antwerpenin kaupungin kyljessä. Satamakäynti on niin lyhyt, ettei täällä ehdi lainkaan käymään maissa. Illalla myöhään lähdemme täältä ja suuntaamme Rotterdamiin. Siellä vierähtää yli vuorokausi, ja kaupungillekin kuulemma pääsee. En ole Hollannissa ennen käynytkään.