Leipä miehen merellä pitää

"Ruoka Osmolla oli vaihtelevaa. Vaihtelua oli puurosta papusoppaan ja papusopasta puuroon." - näin muisteli raumalainen merimies Carl Julius Panelius ruokajärjestelyjä purjelaiva Osmolla vuoden 1870 paikkeilla.

Ainakin yksi asia on ehtinyt tulla minulle täysin selväksi: ruuan suhteen merimiesten olosuhteet ovat aivan ratkaisevalla tavalla parantuneet. Marjatan messissä tarjottava ruoka nimittäin on oikein hyvää, ja sitä on riittävästi. Vaihteluakin on. Ruoka on myös laitettu pääsääntöisesti oikeista, laadukkaista raaka-aineista: puolivalmisteita ja eineksiä on käytetään vähän, jos lainkaan. Syön täällä paremmin - paljon paremmin! - kuin tavallisten työpäivieni lounastauoilla.

Merimiehen sunnuntailounas on kuulemma perinteisesti juuri tällainen - kuvan annoksen söin eilen Marjatan messissä.

Aamulla 7:30 tarjotaan aamiainen, jolle stuertti vielä ystävällisesti herättää soittamalla hyttiin sisäpuhelimella, jos niin pyydetään. Lounas on kello 11:30, ja päivällinen kello 17. Lisäksi vaikkapa voileivän voi käydä tekemässä itse aina kun huvittaa.

Menneiden aikojen heikkoja eväitä ei pidä ainakaan kokonaan laittaa purjelaiva-ajan laivakokkien syyksi. Selväähän on, että ruuasta tulee pakostakin yksipuolista jos laivassa ei ole säilytyslaitteita. Nykypäivän laivan provianttivarastossa (ruokatavaroiden säilytystiloissa) on tietysti nykyaikaiset kylmälaitteet ja muut välineet, joiden ansiosta laivalla voidaan tarjota käytännössä kaikkea ruokaa mitä maissakin.

Osa ansiosta on toki annettava myös Marjatan stuertille. On ollut mukava huomata, että ruokailijoilla on messistä poistuessaan tapana käydä byssan (keittiön) puolella erikseen kiittämässä stuerttia, ja usein vielä kehua maukasta ruokaa.

Lauantaina lounalla tarjoiltu madekeitto näytti maistuvan miehistölle erityisen hyvin.

Laivamuonituksesta ja sen historiasta kiinnostuneille voin muuten suositella Aina Paneliuksen Laivakokki -teosta vuodelta 1904. Näköispainosta saa Rauman merimuseon museokaupasta.

Aamupäivän merisairastelun jälkeen oloni parani aika nopeasti, merenkäyntikin laantui. Kuulemma verkkoyhteydet saattavat olla huomenna aika heikot, seuraava päivitys lienee siis odetettavissa ylihuomenna. Silloin olemmekin jo ensimmäisessä satamassamme, Alankomaiden Terneuzenissa, aivan Belgian rajan pinnassa. Sitä väitetään Lentävän hollantilaisen kotisatamaksi...